Kirjolohen pilkintä – mitä tulee tietää

Kirjolohen pilkintä voi aiheuttaa perinteiselle ahvenen pilkkijälle yllätyksiä, sillä kirjolohi pyristelee pilkkisiiman päässä hurjasti. Kirjolohen saa varmasti houkuteltua pilkin päähän, mutta sen nostaminen ylös onkin sitten toinen juttu – kirjolohi taistelee kovin vastaan. Kirjolohen pilkintäpaikkoja löytyy ympäri Suomen. Metsähallituksen kohteista löytyy monta sopivaa. Pääkaupunkiseudulta etsittäessä kirjolohen pilkintään sopivia lampia löytyy muutamia – esimerkkeinä Vantaan Storträsk sekä Luukin Kaitalampi. HUOM! Lampipaikkoihin tarvitset aina luvan ja kannattaa muistaa, että kirjolohi maksaa aina istuttajalleen (n. 7€/kpl). Ei siis mitään halpaa touhua, joten vedenhaltijaa kannattaa kunnioittaa lupa maksamalla.

Tarvitset ison kairan ja toimivat vehkeet

Kirjolohen pilkintä vaatii ison avannon, joten kairan pitää olla vähintään 6 tuuman kokoinen, jopa 8 tuumaa mahdollisesti. Pienemmillä kairoilla kerjäät vain ongelmia siinä vaiheessa, kun väsytyksessä olet saattelemassa kalaa kohti avantoa. Silloin lohi pääsee yleensä rimpuilemaan irti, mikäli avannon reikä ei ole riittävän iso.

Vapana käy aivan tavallinen pilkkivapa mutta jarrun on syytä olla kuitenkin luistava, jottei lohi vedä siimaa poikki heti alkajaisiksi. Siimaksi käy hyvin n. 0,2-0,25 millin siima. Kuitusiima käy myös mutta monofiili on parempi, sillä se venyy hieman. Pilkkivälineiden lisäksi kannattaa mukaan ottaa pieni nostokoukku. Pilkeiksi sopii niin pienet lusikkauistimet kuin mormuskoitkin. Toki valinnan varaa on: löytyy erilaisia lohimorreja tai leechejä, jotka ovat suunnattu kirjolohelle ja toimivat varmasti. Ihan tuiki tavallinen morri syötitettynä kärpäsen toukalla ei toimi kovin hyvin. Pyöreä, ruokintapapanaa muistuttava mormuska on usein käytetty syötti, esim. Kuusamon Uistimelta löydät varmasti sopivat morrit.

Perussääntö lienee se, että alkukaudella toimivat isommat pilkit paremmin. Niin pystypilkit kuin tavalliset pienet lusikkauistimetkin sekä Kuusamon pikku Räsäset. Toki myös useita muita vaihtoehtoja löytyy. Lohimorreja kannattaa käyttää sitten talven ja pilkintäkauden edetessä. Keväällä kannattaa ottaa sitten pikkupilkkejä käyttöön. Mikäli syönti on todella kehnoa, on syytä vaihtaa pienemmät morrit siimaan. Vaihda myös silloin ohuempaa siimaa vapaan.

Syöttitahna eri väreissä tai hajuissa sopii hyvin syötiksi. Kannattaa pitää myös kärpäsen toukat sekä surviaiset mukana matkassa. Katkaravut ovat yksi suosituimmista syöteistä – laita ne minuutiksi mikroaaltouuniin ennen kuin otat käyttöön, niin eivät mene sitkeiksi ja pysyvät paremmin koukussa kiinni. Syöntiä pystyt vielä myös parantamaan erilaisilla mäskeillä tai vaikkapa mäskäämällä niitä katkarapuja. Silloin kirjolohet pysyvät paremmin sen oman avantosi alla. Mäskejä ei aina joka paikassa saa tosin käyttää.

Pilkkiminen kannattaa aloittaa pohjasta

Kirjolohen pilkintään kannattaa kalapaikka hakea lammen rannan tuntumasta. Oli kyseessä sitten niemi, matala tai syvä kohta. Parasta on, jos pilkintäalue hieman poikkeaa perinteisistä kalastusalueista. Jokisuu tai paikka, josta joki lähtee, ovat hyviä paikkoja myös.

Kirjolohen pilkintävinkit:

  • Vajota ensin pilkki pohjaan asti ja ala sitten pilkkimään.
  • Napakat nykäykset muutamien sekuntien tauotuksilla on hyvä tapa.
  • Pidä vedot sellaisina 20-30 sentin nykäyksinä.
  • Muutaman minuutin kuluttua aloita hieman rauhallisempi tyyli.
  • Ravistele pilkkiä välillä pienillä nykäyksillä.
  • Odottele ja vedä taas hieman pidempiä vetoja.
  • Mikäli kirjolohta ei vaan kuulu, nosta viehettä noin metrin verran ylöspäin ja rupea taas pilkkimään.

Kala saattaa ottaa heti tai sitten se vaan antaa odottaa. Kannattaa muistaa, että odottelet vaan rauhassa sitä kalaa, etkä heilu kuin heinämies pitkin lampea kirjolohta etsimässä. Kirjolohet löytävät kyllä sinut, koska ne ovat aktiivisia liikkujia. Maltti on siis valttia, mikäli tiedät kalapaikat tarkasti tai edes suunnilleen. Jos sinulla taas ei ole minkäänlaista tietoa pilkkipaikasta, silloin toki kannattaa kokeilla eri pilkkiseutuja. Tee joka tapauksessa kalastusalueelle heti alkuun useampi reikä, niin ei tarvitse kairan kanssa painella menemään kesken pilkinnän ja siten hermostuttaa herkkiä kirjolohia.

Sopivin kalastussyvyys löytyy 2 ja 8 metrin väliltä. Alkukaudesta tai loppujäillä sieltä matalammasta ja keskitalven aikaan syvältä.

Kirjolohen pilkkiminen on kivaa puuhaa

Kun kirjolohi tulee paikalle

Sitten kun kirjolohen pilkintä on siinä vaiheessa, että saalis ilmaantuu paikalle, tärppi on tuleva joko kahdella tavalla: otti on hurja riuhtaisu tai sitten vain rauhallista maistelua ikään kuin pikkukalan tapaan. Nyt on aika nykäistä vastaisku ja alkaa varovasti väsyttelemään kirjolohta. Suoraa vetoa ei kannata siimasta tehdä, sillä se saa siiman katkeamaan taikka lohen karkaamaan. Käytä huolellisesti aikaa väsytykseen. Nostokoukulla voit sitten väsytyksen jälkeen viimeistellä saaliin jään päälle tai vaihtoehtoisesti vedä siimaa todella varovasti.

Tärpit tulevat päivän mittaan yleensä sykleissä. Ilta sekä aamu lienevät ne parhaat ajankohdat, mutta toki kirjolohta voi saada myös keskellä päivää.

Ootto-onki on hyvä olla mukana

Ootto-onki on oiva tapaa tehostaa kirjolohen pilkintää. Kyseessä siis aika passiivinen tapa pilkkiä. Ootto-onginnassa pieni syötti, kuten tahna tai katkarapu, lasketaan painon saattelemana lähelle pohjaa. Kun kirjolohi vihdoin käy syötin hakemassa, odotellaan, että se nielee sen ja silloin vasta suoritetaan “vastanykäisy”. Ootto-ongintaan tarvitset kuitenkin erikoisvälineet – niillä siimaa pystyy saamaan kelalta vapaasti. Ootto-onki onnistuu rakentaa ihan itse mutta niitä voi ostaa toki valmiina kaupoista.

Lisää kalastamiseen liittyviä juttuja voit lukea täältä.

Jaa kirjoitus

Viimeisimmät kommentit

Viimeisimmät artikkelit

Mr Fish Written by:

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *