Sugar Ray Robinson eli Walker Smith Jr., kuten hän oikealta nimeltään oli, syntyi 3. toukokuuta 1921 ja kuoli 12. huhtikuuta 1989. Hän oli amerikkalainen nyrkkeilijä ja häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista nyrkkeilijöistä painoluokasta riippumatta. Useat eri listaukset nimeävät tämän alkuperäisen Sugar Rayn parhaaksi nyrkkeilijäksi kautta aikojen.
Nuoruutensa Walker Smith Jr. (synt. Ailey, Georgia) vietti Detroitissa ja Harlemissa. Detroitissa hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi raskaansarjan maailmanmestari Joe Louisin perheen talon vieressä. Tällä oli varmasti vaikutusta nuoren Walkerin nyrkkeilyinnostusta kohtaan. Kun Walker Smithin vanhemmat erosivat, muutti hän yhdessä äitinsä kanssa New Yorkiin, jossa nyrkkeilyharrastus alkoi valmentaja George Gainfordin kellarissa sijainneen nyrkkeilykerhon kautta. Nimi Ray Robinson astui kuvaan, kun Walker tarjoutui lähtemään mukaan yksiin nyrkkeilykilpailuihin, joissa oli kärpässarjalaisen paikka vapaana. Walker oli liian nuori, joten valmentaja Gainford ilmoitti hänet kilpailuun jo uransa lopettaneen Ray Robinson -nimisen amatöörinyrkkeilijän nyrkkeilylisenssillä. Urheilutoimittaja Jack Case oli mukana antamassa lempinimeä Sugar Ray, yhdessä manageri ja valmentaja Gainfordin kanssa. Case sanoi: ”That’s a sweet fighter you’ve got there.” Tähän Gainford tokaisi:
”Sweet as sugar,”
Robinson on inspiroinut myös muita ottelijoita käyttämään liikanimeä Sugar: Sugar Ray Leonard, Sugar Shane Mosley ja MMA-ottelija ”Sugar” Rashad Evans ovat ainakin tunnetuimmat.
Amatööriura
Sugar Ray Robinson voitti amatööriuransa kaikki 85 ottelua, tyrmäten jopa 69 kertaa. Vuodet 1939–1940 toivat hänelle sekä paikallisen että valtakunnallisen Golden Gloves -mestaruuden. Amatöörinä hän otteli höyhen- ja kevytsarjan painoluokissa.
Ammattilaisura
Välisarjan maailmanmestaruutta Sugar Ray puolusti yhteensä viisi kertaa voittamattomana – Jimmy Doylea, Chuck Tayloria, Bernard Docusenia, Kid Gavilania ja Charlie Fusaria vastaan. Hän voitti avoimen välisarjan mestaruuden alunperin 26. joulukuuta 1946, New Yorkin Madison Square Gardenissa Tommy Belliä vastaan. Sugar Ray voitti uransa 40 ensimmäistä kamppailua ennen kuin hävisi Jake LaMottalle pisteillä 5. helmikuuta 1943 – LaMotta ja Sugar Ray kohtasivat kuitenkin vielä 5 kertaa, joista jokainen matsi päättyi Robinsonin voittoon. LaMottalle koetun tappion jälkeen Sugar Ray voitti jopa seuraavat 90 otteluaan.
Tapaus Jimmy Doyle on jäänyt historiaan ei pelkästään mestaruusotteluna, vaan myös Doylen kuolemaan johtaneena matsina. Robinsonin oli määrä puolustaa titteliään ensimmäistä kertaa Jimmy Doylea vastaan mutta hän perääntyi ottelustaan, koska oli nähnyt unta tappavansa Doylen ottelussa. Sugar Ray saatiin kuitenkin ylipuhuttua ja valitettavasti hänen unensa kävi toteen. Ottelu käytiin kesäkuun 25. päivä, vuonna 1947. Sugar Ray dominoi ottelua ja tyrmäsi Doylen tajuttomaksi 8. erässä. Tyrmäys johti myös Doylen kuolemaan myöhemmin samana iltana. Robinson on mm. ”Sugar Ray” omaelämäkerrassaan kuvaillut tapausta erittäin koettelevaksi. Häntä kohtaan meinattiin nostaa Clevelandissa syytteet taposta, mutta syytteet raukesivat lopulta. Sugar Ray antoi seuraavat neljän ottelun tuottonsa Doylen äidille, kuultuaan että Doyle olisi antanut omat ottelupalkkionsa äitinsä hyväksi, jotta tämä saisi uuden talon ostettua.
Keskisarjassa Sugar Ray voitti 5 maailmanmestaruutta. Vuonna 1951 hän haastoi tutun vastustajansa Jake LaMottan keskisarjan maailmanmestaruudesta ja voitti kyseisen titteliottelun teknisellä tyrmäyksellä 13. erässä. Robinsonin ensimmäinen haastaja, brittiläinen Randy Turpin vei voiton ja mestaruuden pisteillä, mutta Robinson kohtasi Turpinin heti seuraavassa ottelussaan samana vuonna ja voitti tittelin takaisin teknisellä tyrmäyksellä. Keskisarjan mestaruutta Sugar Ray puolusti voitokkaasti Carl ”Bobo” Olsonia sekä Rocky Grazianoa vastaan, mutta vuonna 1952 hän hävisi mestaruuden Yankee Stadionilla Joey Maximille 14. erässä teknisellä tyrmäyksellä. Kyseisen ottelun jälkeen Sugar Ray Robinson päätti lopettaa uransa, onneksi vain väliaikaisesti, sillä hän teki paluun vuonna 1955, voittaen hallitsevan keskisarjan maailmanmestarin Carl ”Bobo” Olsonin tyrmäyksellä titteliottelussa. Vuonna 1956 hän toisti temppunsa Olsonia vastaan puolustaessaan mestaruuttaan. Vuonna 1957 hän joutui luopumaan mestaruudesta Gene Fullmerille, kohdaten tämän kuitenkin uudelleen samana vuonna mestaruusottelussa ja tyrmäten hänet 5. erässä. Hän hävisi ja voitti mestaruuden vielä Carmen Basiliota vastaan sekä hävisi mestaruuden myös Paul Penderille kahteen kertaan (kerran haastajana).
Sugar Rayn Robinsonin ammattilaisura hakee vertaistaan – hän otteli ammattilaisena 200 matsia, voittaen yhteensä 175, joista tyrmäyksellä 109. Hän hävisi vain 19 kertaa ja 6 ottelua päättyi ratkaisemattomana. Hänen nyrkkeilyuransa loppui 44-vuotiaana vuonna 1965. Jotain miehen parhaiden aikojen ylivertaisuudesta kertoo se fakta, että hänen tappioistaan 16 ajoittui vuoden 1955 jälkeiseen aikaan – 5 viimeisimpiin 15:n otteluun.
Näyttävä elämä
Sugar Ray eli näyttävää elämää nyrkkeilyn ulkopuolella. Hän nautti ihmisten viihdyttämisestä, yrittäen saada aikaiseksi myös laulajan ja tanssijan uraa. Hänellä oli oma ravintola, joka nautti kuuluisuuksien suosiota. Sugar Ray tuli tunnetuksi myös flamingon pinkistä Cadillacistaan, joka oli etenkin siihen aikaan aikamoinen ilmestys kaduilla. Miestä kutsuttiin myös herrasmiesnyrkkeilijäksi, koska hänen tyylinsä oli usein herrasmiesmäinen, vaikkakin monipuolinen – hän pystyi mukautumaan kaikenlaisiin ottelutyyleihin. Tanssi ja rytmi olivat hänelle todella tärkeitä elementtejä myös nyrkkeilyssä, sekä otteluiden ulkopuolella.
Ironista kyllä, Robinson kärsi sokeritaudista ja joutui käyttämään insuliinia. Hän kärsi myös huumeriippuvuudesta jossain vaiheessa uraansa. Vanhemmalla iällä hän sairastui Alzheimerin tautiin ja kuoli lopulta 67 vuoden iässä vuonna 1989.
Sugar Rayn nyrkkeilyuran kohokohtia:
Sugar Rayn toinen puoli, hän rakasti tanssia. Tässä esiintyminen Gene Kellyn kanssa vuodelta 1958:
Comments are closed.