Kuhan kalastus

Kuha on paitsi tämän hetken suosittu meemi, myös ahvenkalojen lahkoon kuuluva makeiden ja murtovesien euraasialainen petokala. Se muistuttaa pitkää, haukimaista ahventa ja sen lajinimi eli lucioperca tarkoittaakin kirjaimellisesti ”haukiahventa”. Lisäksi se on ahvenheimoin kookkain laji.

Kuha on eräs arvostetuimmista sekä arvokkaimmista Suomessa esiintyvistä kaloista. Jos ankeriasta ei oteta huomioon, on kuhan kilohinta korkein. Tilastojen mukaan kuhaa kalastetaan Suomessa vuosittain yli 2, melkein 3 miljoonaa kiloa vuodessa – tästä määrästä suurin osa on vapaa-ajankalastajien pyytämää. Ammattikalastajien osuus on ainoastaan 15 % kokonaismäärästä ja siitä noin 3/4 kalastettiin Itämerestä. Vapaa-ajankalastajat taas pyytävät kuhansa enimmäkseen sisävesiltä

Lisätietoja kuhasta:

• Uudenmaan maakuntakala
• Vetouistelijoiden lempisaalis
• Alamitta kuhalle Suomessa on 37 cm (Kalastusasetuksen määräämä), mutta yksittäiset kalastusalueet voivat nostaa alamittaa korkeammaksi kuin mitä asetus määrää.
• Erittäin maukas ruokakala – sillä on ahvenen tavoin vaalea liha. Kuha ei ole yhtä voimakkaan makuinen kuin ahven, tosin sitä arvostetaan ehkä jopa lohtakin enemmän. Lisäksi kuhan ruodot on helppo poistaa. Sen liha sopii todella hyvin fileiden tai jopa sushin valmistukseen

Kuhan jigaus

Kuhaa voi saada niin mato- kuin kalajigillä – molempia koulukuntia löytyy ja molemmilla saa varmasti kalaa. Kuhan jigauksessa jigin koko ei ole aina olennainen. Ison kuhan voi saada myös pienellä jigillä. Sen sijaan värillä on paljon merkitystä. Kirkkaan keltainen jigi on yleisesti ottaen hyvä väri kuhalle. Sillä yleensä aloitetaan kuhan jigaus, mikäli muita ideoita tai jigejä ei ole tarjolla. Vihreän eri sävyt sekä musta ovat myös sellaisia, joilla kuhan jigaus kannattaa aloittaa.

Tärkeintä on paikantaa ensin kuhat, ja kun ne ovat löytyneet, pystyt aloittamaan hieman tarkemmin värien selvittelyn. Toki silloin kun kuha syö hyvin, ei värillä ole juuri merkitystä. Mutta mikäli syönti on heikkoa ja saat silti vaikkapa hentoja tärppejä, on syytä jatkaa värien etsiminen ja testaaminen. Joskus pienikin värivivahde saattaa olla avain syöntiin ja tällöin värin vaihtaminen voi laukaista kuhan syönti-innokkuuden. Värin lisäksi jigin paino vaikuttaa isosti syöntiin – hieman hitaammin uiva jigi on kuhan mieleen.

Jigaajan on hyvä löytää kunnon pohjatuntuma, mutta jigaajan kannattaa myös kalastaa mahdollisimman kevyellä jigipäällä. Ja vaikka tuuli yleensä hankaloittaa kalastamista kevyellä jigipäällä, yritä siitä huolimatta kalastaa mahdollisimman kevyellä päällä. Salmipaikkojen kovat virtaukset myös saattavat kiusata kuhaa kevyellä päällä kalastavaa. Silloin kannattaa yrittää arvioida virtauksen suunta ja heittää vastavirtaan. Tällöin pohja löytyy huomattavasti helpommin ja kuhan kalastaminen on mukavampaa.

Kuhan sesonki – ensimmäinen on alkukesästä

Kuhan jigikalastuksen sesonki alkaa puolivälissä toukokuuta ja se jatkuu aina kesäkuun loppuun asti. On syytä pitää mielessä, että kevätkaudella kuhat saapuvat vuodesta toiseen yleensä aina samoilla viikoilla niille samoille alueille, kuin aikaisemminkin. Veden lämpötila on tällöin reilut 10 astetta.

Kuhan kuteminen tapahtuu kesäkuun alkuviikoilla. Ennen kutuaikaa kuha saapuu tonteille sekä ruokailee kutualueen lähistöllä. Silloin kuhan syönti voi kiihtyä hyvinkin paljon eli kuhaa voi nousta ylös monella perättäisellä heitoilla. Kohtuus on hyvä pitää mielessä. Nimittäin kuhan kalastaja voi nopeasti nyhtää pienen kalastuspaikan liian tyhjäksi ja täten ampua myös omaan nilkkaansa.

Ennen kutemista saaliiksi jää niin koiraat kuin naaraat mutta kutuajan jälkeen melkeinpä ainoastaan koiraita. Tämä johtuu kuhan erikoisesta kutukäyttäytymisestä: kuhakoiras nimittäin jää kutupaikalle aina vartioimaan hedelmöitettyjä mätiä ja iskee sitten ohi kulkevia vieheitä puolustustarkoituksessa. Naaraat taas tyypillisimmin poistuvat kutualueilta kohti syvempiä vesiä kudun jälkeen.

Kuhan jigaajille tiedoksi: keskikesällä kuhia voi olla hankala saada jigaten. Ne ovat silloin tyypillisesti ruokailemassa välivedessä, ja tuolloin perinteinen jigi on voimaton. Vetouistelija on vahvemmilla asetelmilla silloin. Toki jos siitäkin huolimatta haluat keskellä kesää kuhaa jigillä kalastaa, kannattaa hakeutua salmi- tai jokisuistoalueille. Niissä kuhat saattavat oleskella pohjan tuntumassa. Esimerkkinä vaikkapa Keski-Suomi, jossa on monta kuhapaikkaa laskevan joen läheisyydessä. Kuhat saattavat hyvinkin olla virtaavissa ja syvissä paikoissa myös keskellä kesää.

Kuhan verkkokalastus

Kuhan verkkokalastus on todella suosittua ainakin Etelä-Suomessa sekä varsinkin sisävesillä. Kuhaa kannattaa verkolla pyytää läpi vuoden siellä missä sitä esiintyy, koska kuha on saalisvarma kala koko kalenterivuoden, muista kaloista poiketen. Mikäli haluat välttää alamittaiset kuhat, kannattaa pyyntiin laittaa vähintään 45 millin silmäkoon verkkoja. Toki myös niihin pikkukuhatkin sotkeutuvat suustaan, kun ajavat kalaparvia takaa. Kuha on hidas liikkeissään etenkin talvella eli ohutlankainen verkko lisää kuhasaalista varmasti. Talvella kannattaa käyttää vain 0,12 millin lankavahvuuksia ja kesälläkääm ei kannata yli 0,15-0,17 millin lankavahvuuksilla verkkokalastaa. Keskitalven aikoihin monet vahvempilankaisia verkkoja käyttävät kuhan kalastuksen erikoisosaajat käyttävät vain pystyriimuverkkoja.

Kuhaa jään alta – vinkit tätä varten

Kunhan jäät vain kestävät, kannattaa kuhan pyytäjän laskea verkkoja vaan veteen. Tämä siksi, että kirkkaan jään aikaan on mahdollista saada talven parhaat kuhasaaliit. Ensijäiden aikaan kuhaa tapaa järvien montuissa sekä pakkojen rinteiltä, ison selän keskeltä. Pienet alueet pitävät sisällään yleensä suuret määrät kuhaa, jotka ovat ihan pohjan tuntumassa. Tällöin matalat verkot pyytävät todella hyvin kuhaa. Järvissä kuhat ovat alkukauden aikoihin yleensä jopa 15-25 metrin syvyyksissä, kun taas merellä ne ovat hiukan matalammissa vesissä.

Sitten kun jäät vahvistuvat ja lumen määrä lisääntyy, happitilanne huonontuu, mikä pakottaa kuhat nousemaan välivesiin tai hieman matalammille vesille. Keskitalven oikea pyyntisyvyys on jotain 2-10 metrin luokkaa, yleisimmin noin 5 metriä. Keskitalvella kuha kuitenkin liikkuu varovaisesti, joten viimeistään silloin on syytä vaihtaa kalastusverkot ohutlankaisiin sekä ottaa käyttöön mahdollisimman korkeat versiot. Korkeat verkot saavat välivedessäkin uivat kuhat kiikkiin.

Kevään tullessa kuhat ovat aktiivisempia. Kuha tekee keväällä syöntiretkiä niin savipenkoille, kuin myös salmien suun tuntumaan. Kuha liikkuu yleensä kaksi tai kolme metriä pohjan yläpuolella. Ne siis nousevat pohjasta kuoreen, silakoiden ja muiden pikkukalojen perässä luonnollisesti. Eli korkeat verkot ovat silloinkin oiva valinta.

Syksy taas jäähdyttää vedet ja jo syyskuun alussa kuhan verkkokalastus on kesää kannattavampaa. Kuha liikkuu laajasti eri alueilla ja silloin niitä saa ihan mökiltäkin sattuman kauppana muun pyynnin ohella.

Kuhan syyskalastus

Tässä esimerkkiä tarjoaa TR-Kalastus – kuhan kalastaminen jigillä marraskuussa: